16vkoa elämää

Olen nyt 16viikkoa nuori ja oppinut elämästä ihmisten ja muiden eläinten kanssa jo jonkin verran. Eilen sain tehoste-rokotteenkin. Kahden viikon päästä saan rabies-rokotteen. painan nyt 13,1 kg.

Äiti sanoo, että minulla on loppumaton energiavarasto. Olen silti ollut oikein kiltti, enkä ole energiaani suunnannut mihinkään vääriin juttuihin, kuten kodin remontoimiseen tai huonekalujen muokkaamiseen. (Jos nyt ei lasketa mamman tissiliivejä, joista purin olkaimen poikki.) Edes lattialla olevat lapsen lelut eivät kiinnosta minua niin, että niitä pitäisi järsiä. Pureskelen ahkerasti luita ja lauman muita koiria. Minulla myös vaihtuvat nyt hampaat, joten porkkanoidenkin pureskelu on mukavaa.

Äiti jännittää uuttavuotta, en tiedä miksi. Minä sain siksi D.A.P. feromonipannan. Olen pitänyt sitä nyt kaulassa jo kaksi viikkoa. Äiti aikoo pysyä kanssani uudenvuoden, ihan varmuudeksi vain, jotta voi tarkkailla reaktioitani paukkeisiin kuulema.

Kynsienleikkuu on maailman kamalin juttu. Pistän vastaan minkä pystyn, minuahan ei väkisin paikalla pidetä! Mamma on myös koittanut taktiikkaa, että leikkaisi kynteni kun olen väsynyt. Mutta koska mamma ei rupea leikkaamaan kynsiä puolenyön jälkeen, tämä taktiikka ei toimi. Mamma keksi myös oikein kivan tavan totuttaa minua kynsienleikkuuseen; saan purkkikissanruoan jota natustelen kun mamma nappaa vuorotellen tassuni ja napsii kynnet. Tässä palkkio on tarpeeksi hyvä, jotta kynteni saa napsia. Oikeastaan kynsienleikkuu ei ole minulle ongelma, vaan en vain pidä siitä että minua pidetään väkisin paikallaan.

Olen myös oppinut äärettömän hyödyllisen taidon joka mielestäni joka koiran pitäisi osata; kerjäämisen. Kuinka kukaan voi kieltäytyä antamasta minulle jotain, kun keikistelen, otan kontaktia ja näytän kaikki temput mitä osaan. Tarjoan seisomista, istumista ja maahanmenoa, kontaktin lisäksi. Aktiivista koiraahan pitää palkita, kun niin hienosti tarjoan tekemistä.

Olen myös harjoitellut ahkerasti vieressä kulkemista ja hihnakäyttäytymistä, sekä ihmisten ja koirien ohittamista.
Alan olemaan siinä jo oikein hyvä. Kun kuljen hienosti vierellä, niin mammalta saattaa sillointällöin saada namin!

Nyt menen jatkamaan touhujani, leikki on pennun työ. Kuulumisia tulee lisää myöhemmin.

Kasvua ja muuta

Täytän tänään 12vkoa, painan jo lähemmäs 10kg.

Mielestäni olen jo hyvin päässyt jyvälle asioista, miten meillä laumassa toimitaan.
Ninjaa saa kiusata mielin määrin, eikä sen kieltoja kannata uskoa, ei se tee muuta kun murraa ja saata vähän vilauttaa purukalustoa. Tosin jossain vaiheessa äiti tulee hakemaan minut pois kun koitaan saada Ninjaa leikkimään. Ihme kyllä, Ninja näyttää sen jälkeen kovin huojentuneelta.

Bean kanssa voin riehata mielin määrin, siitä ei kyllä virta lopu! Äiti yleensä nauraa meidän leikeille masu kipeänä. Niin hassuilta me kuulema näytetään. Beasta tiedän sen, että jos se kieltää, niin sitä on kuunneltava. Muuten tulee tukkapöllyä.
Kun saavuin laumaan, Bea ei oikein pitänyt minusta, onneksi ei mennyt kun kaksi vuorokautta niin Bea huomasi kuinka ihana olenkaan! Siitä lähtien olemme olleet todella hyvät ystävät.

Aurora on lauman nuorin kahdella jalalla kulkeva. Siitä lähtee kova ääni jos sitä näykkäisee takamuksesta. Se myös juoksee kanssani ulkona ja leikkii kanssani. Töitä tehdään myös yhdessä, ihan niinkun äitin ja isinkin kanssa; harjoitellaan mm. istu, maahan, seiso, odota, katsekontaktia ja leikkimistä.
Tältä laumanjäseneltä ei ole helppoa saada surusilmänä ruokaa pummattua. Mistä lie hankkinut noin omistavan asenteen ruokaansa kohtaan.

Mamma on minun päähellijäni. Minun ei tarvitse kun mennä lähelle mammaa niin mamma suukottaa, halii ja paijailee minua. Siinä onkin oiva tilaisuus päästä jäytämään mamman kättä!
Mamma myös vastaa minun ruuistani ja laittaa minut tekemään töitä niiden eteen. Yleensä mamma pyytää minua muutaman kerran istumaan, käymään maahan, seisomaan ja ottamaan kontaktia ja näin saan osan ruuistani. Loppu tulee metallisesta kiekosta, jota nuo kaksijalkaiset ruokakupiksi kutsuvat. Silloinkin minun täytyy odottaa hetki paikallani kauniisti ja kun kuulen sanat "ole hyvä" saan rynnätä syömään.
Mamma myös ottaa minut välillä töihin mukaan. Sielläkin saan harjoitella näitä perusjuttuja ja sitten saan jotain todella hyvää namia, kuten lihapullia!
Lisäksi tämä sama henkilö vie aina sillointällöin osan minun kynsistäni, kuinka röyhkeää! Semmoinen erikoisen näköinen vempele mammalla on silloin kädessä, kaksijalkaiset kutsuvat sitä kynsileikkuriksi. Minä tietenkin olen hyvin suivaantunut tästä toimenpiteestä, en halua myöntää, mutta ehkä minua myös vähän pelottaa. Vaikka minulle tarjotaan samaa aikaa juustoa ja muita herkkuja kun kynsiäni napsitaan, en huoli nameja vaan huudan kovaa ja korkealta! Niin että koko naapurikuntaankin kuullaan kuinka miinulta julmasti viedään osa kauniista kynsistäni. Pyrin toki myös rimpuilemaan parhaani mukaan, mutta isi on pitänyt minua sylissä ja toistaiseksi isi on vielä vahvempi kuin minä.

Tänne on tullut talvi. Maassa on jotain pehmeää, valkoista ja kylmää. Lunta kuulema. Siinä on ihan hauska riehata. Tosin, en halua nyt olla pitkiä aikoja pihalla, koska minulle tulee kylmä, vaikka Bea lainaakin talvimantteliaan minulle. Laitan teille muutaman kuvan minusta.

Pillitystä ja naksuttelua

Moikka!
Me oltiin äsken mamman kanssa treenaamassa. Mamma ehdollistaa minua nyt koirapilliin. Kun mamma puhaltaa pilliin, minä juoksen hurjan kovaa vauhtia mamman luo ja saan namia! Olen ymmärtänyt pillin todella loistavasti jo.
Naksutintakin mamma on minulle opettanut. On ihan mukavaa kun saa itse käyttää päätä ja keksiä, että mistä se palkka tulikaan. Mamma on käyttänyt naksuttelutyyleinä poimimista ja houkuttelun yhteydessä merkkaamista. Sheippaamista ei olla vielä tehty, koska keskittymiseni ei ehkä ole vielä mikään huippu.

Pääsin tänään myös leikkimään valkoisenpaimenkoira Feon kanssa. Meillä oli mukavaa.

Mamma kehuu minua kontaktihakuisuudesta, mitä lie se tarkoittaakaan.

Kasvua

Olen nyt 9vkoa nuori ja painan 6kg.

Pennun arki

Se vasta joskus raskasta onkin.
Pitäisi jaksaa leikkiä ihmisten kanssa, syödä, juoda, harjoitella sisäsiistiksi, rääkätä lauman muita eläimiä, naurattaa omistajia, olla vieraiden ihailtavana, kuunnella joka suunnalta lepertelyä, opetella kulkemaan hihnassa ja opetella käskyjä. Kiirettä siis pitää.

Minulle ja mammalle on tullut oma aamurutiini, ihan niinkun mammalla on isompien koirienkin kanssa. Herättyäni vedän mammaa tukasta herättääkseni sen. Mamma huomentaa minut, ottaa kainaloonsa, suukottaa ja kertoo kuinka minua rakastaa. Tässä vaiheessa minä pesen mamman naaman ja sitten haluankin leikkiä. Minusta on hauska saada mamma nauramaan.

Kukkuu!

Olen ollut todella ahkerana. Eilen olin mamman mukana töissä. Opetimme pentukurssilaisille kaikenmoisia perusjuttuja ja muutaman tempunkin. Suurimman osan ajasta nukuin kuitenkin mamman takin sisällä.

En mielelläni ulkoilisi kovinkaan pitkään, koska ulkona on märkää ja viileää, hyi olkoon! Jos tassuttelemme mamman kanssa pihapiirissä, niin hetken päästä mamma huomaakin, etten seuraakkaan häntä enää, vaan olen fiksuna likkana mennyt ulko-ovelle odottamaan. Jos mamma on eri mieltä asiasta, niin ilmoitan erittäin kovaan ääneen, että mennään sisälle.  Yleensä mamma tottelee oikein hyvin.

Toisinaan mamma kantaa minut pidemmälle pihapiiristä, jotta jaloittelisin hetken. Yleensä istua tönötän ulkona ja ihmettelen elämää. Kauemmaksi kantaminen toimii oikein hyvin, sillä en löydä kotiovelle, silloin on vain pakko seurata minne mamma menee ja toivoa ettei joudu ulkona olemaan ainakaan viittä minuuttia pidempää.

Sisällä olen kuin kotonani, onhan se minun kotini sentään, vaikka uusi onkin. Olen eilen viimeksi paininut lehmän kanssa ja tehnyt siitä selvää! En kyllä ymmärrä noissa saaliissa olevia vinkuvia juttuja. Mutta ihan hauskoja ne on. Osaan etsiä niistä jo kaikki piipit ja vinguttaa niitä.
Lempilelujani kuitenkin on sukat. Likaiset tai puhtaat, ei sen väliä! Niitä on kiva kanniskella, venytellä ja jäystää. Kaikista hauskinta on kun mamma koittaa saada sitä minulta pois, siitä tulee hippaleikki.

Olen myös varastanut ensimmäisen ruokasaaliini. Kohde oli isin leivät ja paikka olohuoneen pöytä. Niisä oli päällä jotain, mitä nuo kaksijalkaiset kutsuvat juustoksi ja sen lisäksi jotain aiiivan mahtavaa: naudanpaistia! Taktiikkani oli liikkua hiljaa kohdetta kohti haistellen mattoa viattomasti. Kohdalla loikkasin pöytää vasten,nappasin leivän ja juoksin karkuun syömään saalista minkä pienistä jaloistani pääsin. Kyllä oli hyvää.

Tässä minä nyt olen!

Kotiuduin muutama päivä sitten uuteen kotiini. Minulla on täällä kaverina kaksi muutakin koiraa, toinen on saksanpaimenkoira ja toinen bordercollie. Kaksi kissaakin löytyy.
Olen sopeutunut laumaan oikein hyvin. En kiusaa isompia koiria, keskityn enemmän mamman kiusaamiseen.

Täällä on vaikka mitä puuhaa! Ihan lempparijuttujani on olohuoneen ryijymäton repiminen. Sitä on kiva käännellä ja nykiä. Myös omalla kala-helistinpehmolla on hauska leikkiä. Tänään keksin, että ulkona voi puskista repiä oksia! Kävin suuren taistelun pihan puskan kanssa juuri äsken, minä voitin!

Kohta lähdetään mamman kanssa keskustaan ostamaan minulle uusi panta. Minulle pitää kuulema saada tyttöpanta, nykyinen kun on armykuvioinen. Mieluiten olisin kyllä ilman pantaa, se kun tuppaa kutittamaan.
Saan varmasti ihmisiltä paljon rapsutuksia ja silityksiä, olenhan todella hurmaava!

Kirjoittelen puuhistani myöhemmin lisää.