Syys-säät senkun jatkuvat. Sataa, sataa ja sataa. Onneksi en ole vedenarka ja tykkään juosta kuralätäköissä.
Muutaman kilometrin päässä meidän kotoa on iso kenttä, johon sateella muodostuu oikein suuria kuralätäköitä. Siellä me käydään usein Bean kanssa juoksemassa. Ja voi että meillä onkin hauskaa!
Olen parhaani mukaan tutustunut näihin pikkukissoihin täällä. Välillä ne suhisee ja poksahtelee. Välillä taas niitä saa ihan rauhassa haistella. Eilen se lyhytkarvainen puski kuonoani ja kehräsi.
Kuljen hienosti vaunujen vierellä. Äiti sanoo, että sillä on turvallinen olo kun olen liki. Eilenkin käytiin aika myöhään iltalenkki. Laura ja sen valkoinenpaimenkoira Miina oli mukana.
Täällä ollessa olen käyttäytynyt todella hyvin. Äiti sanoo että olen maailman helpoin ja kiltein koira. Niistä tuhmuuksista mitä isillä tein, ei ole tietoakaan. Kaipasin säännöllistä elämää perheen kanssa ja täällä ollessa elämäni on juuri sitä.
En minä kerjää, minä pidän vain hyvin kontaktia.
Kunhan juoksuni loppuu, niin äiti ottaa minut perjantaisin tottistelemaan. Bea menee tänään ja minä jään kotiin ihan yksin. Varmaan kulutan sen ajan nukkumalla.
Nyt lähden mamman kanssa lenkille. Heippishei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti